Parikymmentä vuotta sitten vanhempiensa luota ovet paukkuen lähtenyt Gabriel löydetään harhailemasta New Yorkin kaduilla. Sairaalassa hänellä havaitaan aivovamma, jonka takia hän ei pysty muodostamaan uusia muistoja ja kuvittelee olevansa vuodessa 1968. Jonkinmoinen onni onnettomuudessa on, että isä Henry saa nyt mahdollisuuden korjata molempien omapäisyyden vuoksi rikkoutuneet välit, eikä vähäisimpänä välillisenä syynä ollut Gabrielin kuuntelema musiikki. Juuri kappaleet kuten Beatlesin All You Need Is Love, Bob Dylanin Desolation Row ja Grateful Deadin Truckin’ herättävät Gabrielin mielen eloon ja niiden kuunteleminen yhdessä lähentää isää ja poikaa elokuvassa, jonka sydän on paikallaan.